Kauan odotettu runokisateokseni:
Druidi jouluaamuna
Valtakunta pohjoisen
Nuo vuoret kansan gnollien
Jäätyneet ovat taas syystä pakkasen
Se on aika vaaran ja pimeyden
Ja tuota valtaa pimeys johdatti
ja tuota valtaa Dragulon käytti,
kun joutui valtikka käsiin Dragulonin.
Ja druidi söi suihin kesäeinehen.
Druidimetsän laidalla poika nuori:
Druidi kulta, ota siemenet multa!
Joulu on, Druidiraukka onneton.
Edes viisain ihminen
Ei tiedä miltä tuntuu tiilen paksuinen
ja kun lumi peitti linnan hiakkaisen.
Selittää yrittää druidi kuitenkin,
vaikka tyhmä on tuo ihminen:
Lapsikulta, en ole tässä maassa pelveliasi,
vaikka isäsi oli valta ja voima jota jokainen totteli.
Vihainen voit sä olla mulle silti
Söinhän veljesi, joka toisia miehiä suuteli.
Muistathan sanat: "Poika on syntynyt maailmaan - ja hän on passeli taisteluun -
tahi Monopolin peluuseen ja sateessa lauleskeluun."
Tyhmä mies isäsikin oli
Vanha mies, joka jo taannoin kuoli.
Ja niin druidi takaisin lumiseen metsäänsä talsi
Ja poika isäänsä kaiholla muisteli:
Sitä lumista talvea
Kun isä viimeistä kertaa sohjossa härkien kanssa taisteli.
Niin poikarukalla siemenet käteen jäi.
Mutta druidilta arvokkaan opetuksen sai:
Vain aito druidi voi tietää sen, miltää tuntuu olla tiilen paksuinen.
Kirjoittaja
