Munkkiliiga on pysynyt pystyssä yli vuosikymmenen ajan ja sellaista ei tapahdu ilman tavanomaista korkeampaa innostusta. Nyt tämä innostus on kuitenkin kadonnut taka-alalle siinä määrin, että koemme aiheelliseksi keskeyttää ilmoittautumisen ja valmistelut uutta kautta varten. Toisin sanoen Munkkiliiga vetäytyy tällä erää määrittelemättömän mittaiselle tauolle. Siksi on sopivaa muistella, millaisia tuntemuksia liiga on vuosien aikana herättänyt.Vuodet vierivät kalenterissa eteenpäin hullun lailla, kuten myös sitä kääntävien ihmisten elämä. Koulua, töitä, harrastuksia, vakiintumista, perheen perustamista, mahdottoman tuntuisia haasteita ja mitä kaikkea muuta. Reilu 12 vuotta sitten tapahtui ihme, kun osa samoja arjen haasteita kohtaavia henkilöistä löysi pelin nimeltä lentokonepeli. Joukossa oli niin ikänsä, asuinpaikkansa, kuin luonteensa puolesta monenlaisia ihmisiä. Oli heitä, jotka joutuivat pelatessaan katsomaan olkansa yli pelätessään vanhempien yllättävän, samaten kuin jälkikasvua jo omasta takaa omaavia. Yhteisenä nimittäjänä oli kuitenkin halu käyttää vapaa-aikaansa sotapelin ja sen ympärille rakentuneen liigan parissa.
Kuten osa keskuudessamme olevista konkareista muistaa, vielä liigan ensimmäisinä vuosina 2006-2009 liigatoiminta oli säännöllisen epäsäännöllistä. Liigataistoja järjestettiin suurimman osan ajasta vain pari kuukaudessa ja niihin harvoihin oli ajoittain ongelmia saada pelaajia saapumaan. Vasta kun pelaajat innostuivat uudemman kerran lentelystä hetkenä, jona se vaikutti kaikista epätodennäköisemmiltä, valkeni mitä kaikkea tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Seuraavien taukoa seuranneiden vuosien aikana villeimmätkin unelmat ylittyivät ja liiga tavoitti ennen näkemättömän määrän ihmisiä. Parhaimmillaan vuosien 2011 ja 2014 välisenä aikana joukossa oli peräti 13 klaania ja noin 80 aktiivista pelaajaa ja käytiin kuuden ottelun liigakierroksia. Herkkua saatiin tuolloin nauttia yhteensä 11. kauden ajan ennen kuin toiminnalle tuli hetkellinen päätös.
Vuoden mittainen levähdystauko oli tarpeeksi ja loppuvuodesta 2015 Munkkiliiga saatiin jälleen kerran jaloilleen. Tuoreimman tulemisen aikana osanottajia ei ollut lähellekään yhtä paljon kuin aiemman huipun aikana, mutta monessa mielessä asiat olivat kuitenkin jopa paremmin kuin silloin. Tällä kertaa huomioi kiinnittyi nimittäin entistä enemmän itse pelaamiseen, yhteisö oli tiivistynyt, pelaajien luotettavuus oli korkeampi ja pelillisesti päästiin todistamaan useita huipputaistoja. Omalla tavallaan voisi siis väittää todellisen kulta-ajan koittaneen vasta vuosikymmen pelin julkaisemisen jälkeen. Jo pelkästään se, että moisen väitteen voi esittää uskottavasti, kertoo ettei liigatoiminnassa ollut kyse vain väkinnäisestä pyrkimyksestä pysyä pystyssä nostalgian nimissä.
Vaikka liigan tuorein tuleminen on pessimistisestäkin näkökulmasta ollut onnistunut ja saimme kokea tukun ikimuistoisia kausia, ei voi kieltää, etteikö jatkuvasti aleneva pelaajamäärä olisi asettanut omat haasteensa. Toisaalta toimintaa on kaudesta toiseen varjostanut epäily, kuinka kauan liigan -- tai ylipäätään koko pelisivuston -- taivalta on enää jäljellä ja toisaalta eri tahoilta on tarvittu yhteisen hyvän ajattelemista. Milloin se on tarkoittanut peliaikataulussa joustoa viime hetkellä, milloin koko ohjelmiston muuttamista lennosta, milloin pelien keskeyttämistä häiriötekijöistä kärsineen takia, milloin elinvoimaisuuden jakamista laajasti ja milloin ties mitä muuta. Kenties juuri nähdyn kaltaiset myönnytykset ovat myös yksi isoimmista tekijöistä selittämään sen, miten liigan elinkaari onnistuttiin venyttämään näin äärimmilleen. Voisi siis summata tilanteen yhteen sanomalla, että ulkoisesti vaikeat ajat ovat tuoneet sisäisesti parhaat puolet esiin.
Edes yhteen hiileen puhaltaminen ei kuitenkaan pelasta loputtomiin, jos pelaajat yksinkertaisesti puuttuvat. Oiva muistutus siitä saatiin taas viime kesän lopun yhteydessä, kun liiga pyrittiin herättelemään lomalta ja se osoittautui hankalaksi urakaksi. Pitkään näytti jopa todennäköiseltä, että liiga oli tullut tiensä päätökseen. Lopulta uusi kausi saatiin kuitenkin aloitettua ja myös sen suuremmitta ongelmitta viimeisteltyä. Varsinkin kun otetaan huomioon miten keskeisiä liigalaisia oli siirtynyt pidennetylle kesälomalle, voidaan syyskauteen olla tyytyväisiä. Munkkiliiga oli jälleen osoittanut harvinaista sinnikkyyttä ja uusiutumiskykyä kyetessään uskottavaan kauteen monen avainpelaajan lähdön jälkeen.
Syyskauden lykkääntymisen myötä uutta kautta ei olisi keretty saamaan päätökseen ennen vuoden vaihdetta. Siksi oli loogista odottaa sen koittamista ja selvittää sitten millainen on yleinen tahtotila. Näin myös toimittiin ja tammikuun koittaessa liigapaneelissa tivailtiin liigalaisten ajatuksia jatkosta. Selvä enemmistö oli äänestyksen perusteella myönteinen ajatukselle uudesta kaudesta, joten ilmoittautuminen käynnistyi hetken päästä virallisesti. Onhan se käytännössä ainoa mittari selvittämään onko todellisuudessa edelletyksiä uuteen kauteen.
Siitä pääsemmekin nykyhetkeen.. Ilmoittautumisen seuranneen reilun kuukauden aikana pöhinä on vaikuttanut olevan poissa ja käytännön toimia on näkynyt harvakseltaan. On ollut aistittavissa, ettei kovin moni ole elätellyt toivoa jatkon suhteen ja se on vuorostaan lamaannuttanut järjestäytymistä. Kyseistä ajatuksenkulkua on helppo ymmärtää, ottaen huomioon, että pelaajien ydinjoukosta on katoamassa lisää henkilöitä, ei ole ollut yksittäistä/yksittäisiä henkilöitä johtamaan hanketta edestä ja harva tuntuu tahtovan saada kauden hinnalla millä hyvänsä. Käytännön tasolla jatko vaatisi ainakin muutamaa lopettamisaikeensa ilmaisseista pyörtämään päätöksensä tai laajaa hyväksyntää neljän joukkueen liigalle. Koska näköpiirissä ei ole kumpaakaan, ovat vaihtoehdot vähissä.
Nykyisissä olosuhteissa liigan vetäytyminen taka-alalle on ilmiselvä ratkaisu. Se on silti haikea sellainen, sillä sunnuntai-iltojen viihdyttäjä on tarjonnut vuosien mittaan lukuisia riemun hetkiä ja toiminut irtiottona kiireiseen arkeen. Sen ansiosta on edes hetkeksi aikaa pystynyt unohtamaan kaiken muun. Suotavaa tietysti olisi, että lasku olisi edes hieman pehmeä ja pelaamisen ei tarvitsi päättyä kokonaan. Niimpä ajoittaiset pientaistot, esimerkiksi kuukauden tai kahden välein, voisivat tulla kyseeseen jollain aikavälillä. Samalla vaikkei liigan palaaminen ole kovin todennäköistä, on syytä pitää sekin vaihtoehto avoimena pelkästään aimpien tapahtumien valossa.
Tahdomme vielä muistuttaa hiljattain käyttöön otetusta Discord kanavasta, joka on suunnattu liigayhteisön jäsenille. Suosittelemme liittymään sinne, jollette ole sitä jo tehneet ja mielitte vaihtaa kuulumisia vanhojen pelitoverien kanssa. Ohjeet liittymisen löytyvät
täältä.Administo toivottaa kaikille liigan toimintaan osallistuneille tai siitä vaikuttuneille onnea mihin sitten ikinä he pyrkivätkään. On ollut ilo päästä kokemaan yhdessä nämä vuodet.
Kirjoittaja
