Munkkiliiga

Yleistä keskustelua viestien kirjoitusasusta, ihan paikasta riippumatta.

Käytätkö hymiöitä?
Noudatatko kielioppia (iso alkukirjain, kysymysmerkit, pilkutus, pisteet, jne)?
Miten olosuhteet vaikuttavat noihin?

-----
Minulla riippuu paljolti siitä, että missä keskustellaan. Foorumeilla pyrin kirjoittamaan kieliopillisesti oikein, kun taas chatissa kirjoitan rennommin. Siinä jaksan harvoin edes pilkuttaa, puhumattakaan mistään kirjoituskielestä. Hymiöt tulevat sitten niissä käyttöön, sillä niiden avulla pystyy paljon paremmin viestittämään, että mitä tarkoittaa. Erityisesti iloiset hymiöt, kuten "=)" ja ":D", ovat mieleeni, ne saa itseni ja muut paremmalle tuulelle.

Pyrin käyttämään kaikkialla internetissä kirjakieltä, minkä varmaan moni on huomannutkin. Välimerkit, isot alkukirjaimet ja loppumerkit löytyy mun virkkeistä. Kieliopiltani en ikävä kyllä todennäköisesti kestäis äidinkielen opettajan tarkistusta, mutta ajaa asiansa(vrt l33t sp34k j05t4 j0nn37 7ykkää)

Lentokonepelissä ja joissain chateissa en vaivaudu alkukirjaimia laittaan isolla tai loppumerkkejä. (Lentokonepelissä lähinnä käytännön syistä: kirjottaminen tuntuu muutenkin hitaalta kun pitäs kirjottaa nopeesti että pääsee jatkaan peliä)

Ja tota hymiöiden käyttöäkin oon pyrkiny vähentämään, meinaa onhan ne ihan käteviä tunteiden ilmasuun mutta jos käyttää niitä vaan aina niin menee aika kaposeks toi tunteiden ilmaisu netissä.

Ja ittee häirittee kun ihmiset ei kiinnitä netissä huomiota kielioppiin. Koska onhan se esim. foorumeilla paljon mukavampi lukee kun kielioppi on paikallaan eikä kirjotusvirheitä juurikaan ole. Tosin ehkä semmoset huomaan vaan minä.

Että semmosta.

Asia, mikä foorumeilla olevissa viesteissä minua eniten häiritsee, on mahdollinen kappalejaon puuttuminen pitkissä viesteissä - ellei sellaisia ole, en jaksa lukea koko viestiä. Tietysti johdonmukaisia, mukaansatempaisevia ja kieliopillisesti korrekteja viestejä lukee mieluiten, mutta ei minua häiritse niiin paljoa, kuin kappaljaon puuttumisen kohdalla, vaikka kirjoitusvirheitä löytyisi. Tärkeintä on se, että siinä on selkeä punainen lanka ja asiaa.

Tuo on hyvä pointti, johon tulee itsekkin kiinnitettyä huomio jos on semmonen "palikka" tekstiä.

Sinällään huvittavaa ettet ite noudata kappalejaon tekoa, ainakaan näissä lyhyemmissä viesteissä  :) (Juu, käytin hymiötä, saa huomauttaa jos on palava tarve)

Olen tietoisesti koittanut pidentää kappaleitani, kuultuani eräältä lentsikkaa pelaavalta fiksulta henkilöltä, valmistautuessani esseetaidon ylioppilaskirjoituksiin, että kannattaisi pyrkiä pitämään ne yli kahdeksassa lauseessa. En sitten tiedä, että kuinka asia on todellisuudessa ja kuinka paljon tekstin pituuden tulisi vaikuttaa kappalejakoihin. Asiasta enemmän tietävät, saavat mielellään valistaa meitä tietämättömiä.

Moititaan nyt sinunkin kirjoittamista, kun sinä teit samoin minulle. >:( Omaan makuuni, käytät tämän aiheen viesteissäsi, liikaa kappalejakoa, mikä sekään ei ole hyvästä. Tuossa laittamassasi ensimmäisessä viestissä, on kappaleita viisi kappaletta, vaikka sellainen kaksi lienisi tekstimäärään nähden optimaalisin. Jää vähän laihaksi tuollain ja sopisi hyvin, jos kerättäisiin vielä vähän lihaa luiden ympärille. Tosin puolustukseksi voi sanoa sen, että hyppäät tämän aiheen avausviestissäsi kappaleiden välillä asiasta toiseen, jolloin olisi typerää pitää ne yhdessä, sillä johdonmukaisuus kärsisi hirveästi. Tuo on minullekkin ihan yleistä täällä, vaikkei se taida mennä ihan täydellisyyden mukaisesti. On hirveän työlästä, mikäli aikoo noudattaa kaikkea tuollaista. Joskus voi olla parempi, valita vaan se helpompi tie (Jes, tulihan kahdeksan täyteen).

Mä kirjotan yleensä foorumeilla tämmöstä puol kirjakieltä, et käytän pilkkui ja isoi kirjaimii, mut en kuitenkaa varsinaista kirjakieltä (vaan lähes puhekieltä). Kappalejakoi harvoin teen, ku en kirjota yleensä nii pitkii stooreja, mut kyl mä niitäki kai lisäilisin jos kirjottaisin. Oon kyl useesti miettiny et pitäskö kirjottaa ihan kirjakieltä, mut en tiiä, mul tulee jotenki ylitärkeilevä olo sit :D

Foorumin ns. virallisissa asioissa ja muuallakin viralliset asiat pyrin kirjoittamaan kirjakielellä ja kieliopillisesti oikein esim. ilmoitukset jne. (tosin nyt kun mietin nii en tiiä mitä tarkotan tarkalleen "virallisilla asioilla")

Chateissa ja lentokassa jne. kirjotan aina iha puhekielisesti ja kielioppi päi... kun yrittää kirjottaa vaan nopeesti :) Hymiöitä kans käytän aika paljon...ja sanokaa vaa jos joku häiritsee =)

Ps. Joo nyt tein kappalejakoi, kun kerta tuli puheeks :P

Yleisillä fooruilla tavallista puhekieltä, tai sitten murtehella. Etana-foorulla tullee (huomaa konditionaali potentiaali , ei ole kirjoitusvirhe (Nag)) sitten vapaampaa tekstiä. Hymiöt ovat olennainen osa tekstiä. Kaikki mikä meille on suotu, kannattaa käyttää. Mesessä hymiöillä kerron 75% asioistani  :D


PS: Teng olit kirjottanu magazinees "Sakassa".

En niin älyttömän tarkkaan kielioppii seuraile enkä häpeile käyttää hymiöitä jopa foorumiviesteissä välillä. Harvemmin mitään pitkii viestii kirjottelenkaa, mut kyl mä kappalejakoi koitan pidempii viesteihi tunkee sitte.

Mikä tulee sitten chattailyyn jne niin nissä nyt vielä vähemmän kiinnitän kielioppiin huomiota ja saatan välillä tunkee useemmakin hymiön (esim :D:D:D:D:D:D on yleinen, jos joku juttu naurattaa) viestiinsä.

E: Niin ja kirjakieltähä en käytä. Sekamurre kunniaan!

Jos toinen ei laita chatissa hymiöitä, minulle tulee sellainen olo, että hän ei oikein välittäisi puhua kanssani, toisin sanoen hymiöiden laittaminen on osoitus paneutumisesta puhuttavaan asiaan. Ja vihaan muuten ylipitkiä virkkeitä ^^

Must kans se, mustki huomaa et jos mul huono päi nii hymiöit ei heru :D Ja jos vähä aikaa juttelen toise kans eikä minkäälaist hymiöö tai mtn nii tulkitsen et on suuttunu tai ei haluu puhuu muuten mun (tai ehk kenenkää) kans. Sitä paitsi jos tyylii härnään jotai jostai laitan yleensä hymiön perään merkkinä et en tarkota pahalla :)

Kirjoitan yleensä kirjakieltä - ainakin osittain, eli lähes kaikki välimerkit ovat siellä missä pitääkin, mutta murresanoja käytän. Vakavammat foorumitekstit kirjoitankin täysin kirjakielellä. Hymiöitä en käytä vakavissa teksteissä ollenkaan ja muutenkin oikeassa elämässä ne jäävät merkkiin: ":D", jolla viittaan sitä edeltäneen virkkeen olleen ei-vakavasti otettava. Aapelissä laittelen viekkuviesteihin ja chattiin mitä milloinkin. En tiedä oikein itsekään, miksi niitä laittelen.

Olen myös miettinyt tuota kappalejakamista ja minusta sen idea on vain erottaa jossain määrin eriävät asiakokonaisuudet toisistaan. Kappaleessa näin ollen saisi olla vain yksi virke. Tietysti esseekokeessa ja muissa asiapitoisissa teksteissä on hyvätapaista laittaa kappaleille jotain sisältöä (min. kolme virkettä).

Suuri ongelma itselläni on se, että miten erottaa nettikirjoittelussa "pääluvut" ja "alaluvut" toisistaan. Alaluvut erotellaan yleensä sisennyksillä, mutta selaininsinöörit ovat keksineet tab-painikkeelle parempaa käyttöä. Oma ratkaisuni on ollut erottaa pääluvut kahdella tyhjällä rivillä, mutta tämä tyyliratkaisu ei ole auennut lukijoille.

Touché!

http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/tekstinhuolto/tekstin_rakenne/tekstin_kappaleet/

Impatkaa sieluihinne informatiivista pläjäystä ennenku skriivaatte uutta heit meilii. Responssit meitsille omal vastuul, peace out fiftarit raggarit hevarit ja hopparit.

Jäbält näköjää menny konditionaalit ja potentiaalit sekasin :D?

Jälleen mielenkiintoinen aihe.

Olen aikoinaan harrastanut proosakirjoittamista abauttiarallaa 7 vuotta, jossa opettajina toimi kirjailija, kriitikko sekä runoilija. Se ei tietenkään ole sama asia kuin gradujen tai koevastauksien kirjoittamista, joka on täysin oma haaransa, kuten myös foorumiviestitkin. Jonkun verran tuo toki vaikuttaa muussakin kirjoittamisessa, vaikkakaan en pauneudu niin tarkkaan kirjoituksen sanomaan, ja miten sen sanon, aapelissa, foorumeilla tai chattailussa jne.

Mielestäni 8 lauseen sääntö on huono, koska se rikkoo kappalejaon luonnollista rytmiä. Kuten Unrikin linkkaamassa ohjeessa (tosin se ei yksinomaan sovellu foorumikirjoitteluun, minkä luulen olevan ennemminkin tämän aiheen pääpaino) sanotaan, asiakokonaisuudet pitäisi kuulua yhteen kappaleeseen. Enkä tarkoita sitä, että se yksi asiakokonaisuus on A4:n kokoinen, koska silloin se on isompi asiakokonaisuus, missä käsittelee aihetta moniulotteisesti, jolloin sen voi pätkiä pienemmiksi kappaleiksi, jossa yhdessä kappaleessa katsotaan asiaa tietyltä kannalta jne. Kappalejakoa edesauttaa se, että miettii ensiksi, mitä haluaa sanoa ja miten sen haluaa sanoa, jolloin mietii myös tarinan/tekstin rakennetta, jonka jälkeen jopa kappaleiden rakenne saattaa tulla luonnostaan. Eli, jos on ongelmia kappalejaon kanssa, kannattaa ennen kirjoittamista miettiä noita kolmea asiaa.

Itseni kohdalla riippuu paljon, mitä kirjoitan. Mikäli tosiaan alan kirjoittaa tarinaa, olen päässäni pyörittänyt aihetta paljon, tehnyt kenties muistiinpanojakin ja ennen kirjoittamisen aloitusta tiedän jo tarinan rakenteen, miten se tulee etenemään. Vaikka saatankin tietää jo etukäteen, mitkä asiat ovat missäkin kappaleessa, se saattaa muuttua paljonkin itse kirjoituksen aikana, koska tekstiä muokkaan lukemattomia kertoja (yhdeltä istumalta kirjoitettu tarina harvoin kestää pidemmän tutkimisen), ennen kuin annan sen kenellekkään luettavaksi.

Foorumeilla pyrin kirjoittamaan suht kieliopillisesti oikeaa tekstiä. Pilkutus on helmasyntini, sillä jos tahdon tiivistä tekstiä, minun pitää aina lyhentää lauseitani ;D Foormumiviesteissä kuitenkin editoin tekstiäni jonkun verran, vaikken syynääkään sitä suurennuslasin avulla. Kappalejako, sekä jonkinlainen kielioppi (en todellakaan halua tappaa murresanoja ja jokaisen ihmisen luonnollista puhetyyliä, sillä kirjoissakin se on rikkaus) luo miellyttävän lukukokemuksen. Tietenkin liika nipottaminen on ylimitoitettua. Myönnän jopa tahallisesti leikkineeni joskus, ja laittaneeni ärsyttämään tarkoitettuja MuKaNa!!! -viestejä, koska ei maailma ole niin vakava paikka.

Kuten varmasti aiemmasta kappaleesta käy ilmi, chattaillessani olen vieläkin vapaamielisempi. Silloin kyllä pilkutan paljon ja sitä on enemmän kuin foorumikirjoittelussa tai kun tarinoita kirjoitan, sillä en editoi niitä pois. Pilkut ovat lauseiden mauste. Chattiviesteissäni saattaa olla isot alkukirjaimet ja päätemerkit paikoillaan, tai sitten ne saattavat loistaa poissaolollaan, sillä tarkoitushan on, että ne kirjoitetaan nopeasti, eikä aleta editoimaan, jotta vuorovaikutus syntyy. Pilkkuja niissä on tosin melkeinpä aina, vaikkei tarvisikaan olla.

Hymiöitä käytän sekä foorumilla, vaikkakin maltillisemmin, että chattaillessani, jossa saatan jopa suosia kahden eri hymiön peräkkäin liittämistä, tai jopa :DDDDDDDD -versiota, koska edelleenkään elämä ei ole niin haudan vakavaa.

Varmasti tästäkin viestistä välittyy intomielisyyteni pilkkuihin :D

Näinpä. :D

tykkään.. kirjottaa.. näin.. koska oon.. trolli

Et oo trolli.. oot vaan...vihanen..

Jos mun mielipidettä kysytään, niin tästä tyylistä on menny jo maku. :/

Jos mun mielipidettä kysytään, niin pisteiden lisääminen lauseiden keskelle ja/tai perään [ilman syytä]on typerää.

Noiden ellipsipisteiden (kolme pistettä) laaja viljely ei mene ihan munkaan järkeen. Siis tokihan niillä on tehtävä ja kuuluvat kieliopillisesti oikeisiin lauseisiin, mutta niiden suuren viljelyn viesti on hämmentävä.

Siis kun niitä käytetään, kun ajatusta ei haluta ajatella loppuun, tai asian tietää, miten se päättyy tai se osoittaa miettimistä/taukoa jne. Mietin vain, että kuinka paljon jotkut sitten miettivät, kun noita pisteitä on joka toisen sanan välissä? Jos, taas halutaan vain antaa tilaa sanoille, korostaakseen noita sanoja, niin jos korostaa kaikkea, lopulta mikään ei korostu.

Noh, joillekkin ajattelu vie ehkä enemmän aikaa, eikä lauseet sen takia muodostu kovin sutjakasti.

Onhan niillä... tietty tehtävä... ne saavat... aikaan... dramatiikkaa... eli tarkemmin sanoen... mielikuvan... puheen sammaltamisesta... kuin kirjoittaja olisi... ammattinyrkkeilijä... joka on saanut liian monta iskua päähänsä... tai laittomien... huumeiden vaikutuksen alaisena.

Luvatkaa kansa mulle, että ette koskaan kirjoita lauseita niin, että korvaatte välilyönnit viivoilla. Se on inhaa.

Mie lupaan! Enkä oo kyllä ikinä semmosesta kuullukkaan. Mutta miks ees huomautit? Eiköhän ne röllit nyt ainakin ala tekeen tolleen  ::)

Mukavaa, että jaksoit korjata. Noita kirjoitusvirheitä sattuu mulle aina, joten taitaisi todellisuudessa olla vähän enemmän korjattava... Muokattu silti.

Kiitos asiantuntevasta kommentistasi. Minustakin tuo kahdeksan lausetta kuulosti äärimmäisen pitkältä, mutta en uskaltanut kyseenalaistaa ohjetta, kun sen sanoi niin paljon minua fiksumpi henkilö. Mutta kaipa sillä on tekemistä sen kanssa, että esseevastaus rakennetaan täysin eri tavalla kuin mitä esim. foorumiviesti. Esseevastaukseen otetaan kunnollinen johdanto, käsittely ja päätös, kun taas foorumiviestiin ei hirveästi viitsitä jaaritella turhia, vaan tyydytään sanomaan asiat ytimekkäämmin...?

Kappaleista tulee foorumeilla helposti lyhyeempiä sen vuoksi, että voi olla vähemmän kerrottavaa yhdestä aiheesta. Silloin johdonmukaisuus kärsii valtavasti, jos väkisin yrittää tehdä niistä pitkiä. Pitkien ja johdonmukaisten kappaileiden muodostaminen puolestaan voi olla äärimmäisen työlästä, jolloin sitä työtä ei välttämättä jaksa tehdä foorumiviestien kohdalla samalla intesititeetillä, kuin yhden elämän tärkeimmän kokeen kohdalla. Ahkeramman jaon ollessa käytössä, johdonmukaisuuden puute ei välttämättä häiritse niin paljoa, vaan se suo suurempaa joustavuutta.

Hyvä pointti. Hymiöiden välttäminen, jättää tosiaan myös hieman ärtyneen olon, jolloin vastapuoli saattaa tulkita sanasi väärin. Erityisesti internetissä on helppo ymmärtää toinen väärin, kun ei ole hirveästi muuta kuin sanat ja hymiöt. Itselleni on sattunut lukuisia tälläisiä tilanteita, missä en ole ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa, tai toinen on käsittänyt minut täysin eri tavalla kuin mitä olin tarkottanut.

Olen huomannut sen, että mikäli naureskelee hirveästi muitten jutuille, on yleensä toivotumpaa keskusteluseuraa kuin jos on täysin eleetön. Jokainen meistä haluaa tuntea itsensä hyväksi, niin nauramalla paljon, kokee vastapuoli helpommin olonsa halutuksi/tärkeäksi. Internetissä se tarkoittaa siis vaikkapa ":D" hymiön runsasta viljelemistä, unohtamatta myös iloisia hymiöitä kuten ":)" "=)". Ainakin minun kohdalla, noin pienet asiat kuten hymynaamat, saattavat piristää päivääni runsaasti. Ei ole vaikea ymmärtää sitä, että miksi itseni lisäksi niin moni viihtyy yli-iloisten ihmisten kuten Nalan ja SaiGn seurassa. =)

(Tulipa heti sellainen kuva, että viestini pursuaa iloista energiaa, kun lisäsi vikan hymiön)

Toisaalta hymiöiden liikakäyttö voi myös johtaa muun tunteiden ilmaisun surkastumiseen ja mahdollisesti viestien merkityksen muuttumiseen myös negatiiviseen suuntaan.

Esim.
-Hyvää huomenta!

-Hyvää huomenta! ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D

Mä käytän noit hymiöit varsinki: :D usein, liianki välil, mut pyrin jättämään tyylii: :DDD täysrepeämisille, tosin joskus (kännissä) tulee laitettuu liioteltuna jos repeän ihan kunnolla vertaa:
norm reps: :DDD
"joskus" reps: :DDDDDDDDDDDDDDD

Ps. Sori vaikea selkoinen viesti :D

No sekin pitää tietysti paikkaansa, ettei voi nauraa jokaiselle asialle, tai antaa täysin sekopäisen kuvan. Sehän on myöskin taito, että nauraa oikeassa paikoissa. Itseäni rasittaa esimerkiksi elokuvateatterissa usein se, kun osa ihmisistä nauraa aivan väärään aikaan / huonoille jutuille. Eli liikakin voi joskus olla liikaa.

Minä olen saanut pääasiallisen oppini tosiaan vähän taiteellisemman kirjoitustyylin opettajilta, jolloin esseevastauksien tekemiseen en välttämätt ole se paras neuvoja. Mutta yleisperiaatteeltanhan hyvä teksti muodostuu toki kielioppiseikoista, jolloin se on luettavaa ja antaa vaikutelman, että toinen jaksaa nähdä vaivaa. Sanottavasta asiasta, sekä siitä, miten sen sanoo.

Siis kyllähän teksti pitäisi juuri rakentaa esseevastauksissa kutakuinkin asettamasi ratkaisun mukaan, mutta eihän yhteen kappaleeseen tarvitse kovin paljon ympätä/tai tehdä rakettitiedettä siitä. Jopa proosakirjoittamisessa suositaan ajatusta, että lyhyt ja ytimekäs on hyvää ja jos pääsee aiheeseen heti ilman moniulotteista pohjustusta, antaa hyvän vaikutelman. Liian liirumlaarum seikkailut eivät tuo itse tietoon sen enempää lisäpisteitä.

Toki pystyy vähän valehtelemaan hienolla kappalerakentelullaan, ettei tiedä oikeastaa itikan pierasuakaan, mutta jos oikeasti tietää, kyllähän se pitäisi mennä suht luontevasti samaan asiaan liittyvät asiat, samaan kappaleeseen jne. niin kyllähän se näkyy lukijalle ja mahdollisessa arvostelussa. Eli, jos käsittelee aihetta, johon liittyy asioita A ja B, mutta käsittelet esim A:ta kahdesta, tai kolemsta eri näkövinkkelistä, onhan se luontevaa laittaa ne eri kappaleeseen. Ellei ole sitten punainen lanka, jonka kykenee pitämään näpeissään ja voi sekoitella enemmänkin asoita, mitä esittää kappaleissa. Tuolloin se asia, minkä tahdot sanoa, pitää pysyä herkeämättä näpeissä, ettei lukija sekaannu. Eli helpompi on pitää yksi asia yhdessä kappaleessa, toinen toisessa, sekä ytimekkäät lauseet. Ja jos on olo, että on sanonnut tarpeeksi, mutta lauseita on 3-4, se riittää. Harvemmin kappaleeseen tuo lisähohtoa lisämällä korulauseita täyttämään, vaan päin vastoin. Vaan esityksestä tulee heikko ja se saattaa jopa vähentääkkin pisteitä.

Kun haluaa lähteä leikkimään lauseilla ja kappaleilla, mitä en esseevastuksiin kuitenkaan suosittele, niin kannattaa miettiä, mihin tahtoo mahdollisesti sen wow-tunteen. Alkuun, loppuun, vaiko keskelle? Noin yleisperiaattelta,  (ei nyt mietitä esseitä, mutta ehkä jotain ajatusta voi ottaa hihaan, mutta vastauksia ei kannata väkisin rakentaa tämän pohjan mukaan) alkuun pitäisi saada jotain, mikä herättää ruokahalun, mutta ei kannata ihan suurinta kliimaksia siihen sijoittaa. Keskivaiheella tekstin pitää olla myös mielenkiintoista, ettei lukija tylsisty ja jätä hommaa kesken ja kun loppuun lisää sen wow, niin lukijalle jää hyvä vaikutelma lukemastaan. Kuitenkin pelkkään esseeseen asiantuntevat tiiviit lauseet pitäisi riittää.

Rakenteeltaan ehkä ellipsi saattaa olla helpoin tapa, pitää lukija otteessaan. Harhaileva, nykyisyyden ja menneisyyden sekoittelu taas on vaikea pitää näpeissään, ettei lukija sekaannu lukiessaan. Suoraviivainen lineaarinen lähestymistapa tarinaan on ehkä helpoin ja yleensä myös se paras, koska muissa helposti saattaa tulla huteja, kun on yritetty tehdä jotain, mikä ei tule luonnostaan. Äh, mä taas kuljen liian syvissä vesissä, palaan takaisin yksinkertaisempiin asioihin.

Tuo Kirnun antama linkki vaikuttaa ihan järkevältä ohjenuoralta. Siellä on jopa kappaleille valmiita rakennemalleja, mikäli moisia tahtoo käyttää. Itse olen vain vähän kapinallinen tuon suhteen ja haluan joskus jopa rikkoa kovin tylsiä malleja, mutta joskus ei ole ihan sen aika.

Mhh, mä en taida osata auttaa sua, jollen tiedä enempää, mitä haet takaa ;D


Yllättävää, ottaen huomioon, että järkytin sinua suunnattomasti kiroilemalla kuin vanha merimies tuossa parisen päivää sitten  ::)  ;D