Leffat

[Stats]

Stats

[MisseKissa]

Äsken tuli kakkoselta Hachiko. Tositapahtumiin perustuva tarina koirasta, joka uskollisesti palasi aina odottamaan kuollutta isäntäänsä juna-asemalle. Enpä ole ennen nähnyt näin koskettavaa leffaa, ja olenkin yrittänyt vältellä katsomista juuri tunnereaktion takia. Mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Elokuva tullut itse muutaman kerran nähtyä, ja tämän voisi pistää eläimiinliittyvistä elokuvista parhaaksi. Elokuvan jälkeen tutustuin tähän Hachiko tapaukseen tarkemmin ja todella koskettava tarina, ja suuri vaikutus koko Japanin kulttuuriinkin, siellähän ne Hachiko patsaat törröttää ympäri Japania.

[yu aksu]

Minäkin katsoin tuon kyseisen elokuvan. Ei minun mielestäni mistään parhaimmasta päästä mutta kyllähän se tuli katsottua, joo. 

[Saial]

Aaaahh, olen palannut taas tämän aiheen piiriin.

Olen tässä välissä käynyt katsomassa kaksi elokuvaa, Frozen -huurteinen seikkailu (ihan hyvä 3D-animaatio, tosin jotkut laulut olisin typistänyt lyhemmiksi), sekä Leijonasydämen.

Vihdoin ja viimein menin siis katsomaan Leijonasydän -elokuvan.
Elokuva kertoo siis uusnatsimiehestä Teposta, joka rakastuu Sariin. Parin tapaamiskerran jälkeen Tepolle selviää, että Sarilla on mulattilapsi. Alku on vaikea Tepon ja Ramu-pojan tutustumisessa, mutta vaikka Ramu yrittää tappaa Tepon pari kertaa, he ystävystyvät lopulta. Tepon velipuoli ja uusnatsikaverit eivät tietenkään hyväksy tätä.

Elokuva on käytännössä alusta loppuun epäreilua väkivaltaa, jossa siis puolin ja toisin käydään joukolla yhden ihmisen kimppuun. Saikun kaltaiselle katsojalle se on paljon sekä kova paikka katsella ja olla läsnä siinä hetkessä. Enkä usko, että elokuvan suoranainen tarkoitus on tehdä ihmisistä erityisen suvaitsevaisia, se vain kertoo parin ihmisen elämästä, jossa ainakin jotkut ihmisistä tulevat suvaitsevaisemmaksi (tavallaan, jos olet nähnyt elokuvan, voin asiasta keskustella enemmän). Ehkä elokuvan on tarkoitus erityisesti kertoa, miten jengit suhtautuvat jäsentensä mielipiteiden muutokseen todennäköisesti.

Elokuva siis oli hyvinkin uskottava tarinana ja kuvauksena uusnatsien elämästä, sekä mielenkiintoinen. Suosittelen elokuvaa katsottavaksi kaikille, jotka eivät pienestä hakkaamiskulttuurista hätkähdä ihan mahdottomasti. Elokuva oli jollain tapaa myös hienovarainen, sillä se ei ollut alleviivaava ja ehkä itseni mielestä elokuvan tärkein opetus tulee lopulta vain kahdessa kohtauksessa käsiteltyä. Tai itse koen, että se käsitellään vain noissa kahdessa kohtauksessa, vaikkakin elokuva vie siihen johtopäätökseen. Tosin tämän viimeisen kappaleen kirjoittaminen on mietityttänyt kovastikkin, koska luulen, että tämä on selkeästi vain itseni kokema asia, ehkä muut kokevat tuon alleviivauksena, ehkä jotkut eivät huomaa sitä lainkaan. Vaikea sanoa.

Elokuva siis aiheutti paljon miettimistä ja en osaa oikein päättää mihin pisteisiin päädyn. Väkivaltaa kaihtavana ihmisenä tekisi mieli antaa kolme hymynaamaa, mutta toisaalta suosittelen elokuvaa ja se selkeästi alkoi mietityttämään itseänikin... Komedianystävänä pisteiden antaminen on tosiaan vaikeaa, mutta ehkä pääsyn sitten  -

[Small]

Ku meillä tää asiantuntija täällä on, niin voitko Saial selventää mulle vähän sitä Pilvikartastoa etkä varmaan yhtään ihmettele, että miksi...
Oikeestaan se pitäs ehkä kattoo uudestaan ihan ajatuksen kanssa, siitä on sen verran aikaa ku sen katoin. Muistan sen, että mulla meni koko elokuva ohi, enkä tajunnu siitä mitään. Liittykö ne tarinat loppupeleissä toisiinsa mitenkään?

[Saial]

Small:

Itsellänikin on elokuvan katsomisesta aikaa, enkä enää kaikkea muista ja jäi olo, että pitäisi katsoa toisen kerran, että siitä pääsisi paremmin selvyyteen.

Kuitenkin sen verran muistan ja voin sanoa, että tarinat liittyivät toisiinsa ja sitä pystyi seuraamaan usealla eri tavalla. Ensinnäkin oli se pieni tatuointi/syntymämerkki, joka vihjasi, että hän oli joko sukua samalle esi-isälle, tai se oli hänen uudelleen syntynyt sielu, tosin ne saattavat vähän sekoittaa, kun mielestäni ilmaantuivat toisinaan yllättäen. 

Esimerkiksi se sinfonia Pilvikartasto, esiintyi ainakin muistaakseni kahdessa tarinassa, jossa yhdessä sitä tehtiin, toisessa sitä kuunneltiin vuosikymmenten/satojen jälkeen. Esimerkiksi sen toisen planeetan tarinoissa sen biokemiallisesti rakennetun tarjoilijatytön aiheuttama ”vallankumous” jatkui tarinassa, missä Tom Hanks löysi sen pahoja asioita kuiskivan amuletin, sillä kun Halle Berry menee rukoilemaan avunpyynnön jumalille (mikä on maa, tai ehkä vain minun itseni näkemys asiasta), hän on paikassa, missä on tämän biokemiallisesti rakennetun tarjoilijan patsaita.

Mutta  ehkä parhaiten yhtenäisen tarinan puolesta kertoo se, miten elokuvan ihmisten teot vaikuttavat toisiinsa eri aikakausina. Vähän kuin perhosefekti.

Selitykseni on kyllä kovin sekava, kuitenkin siis tarinat liittyvät toisiinsa, mutta viitteet ovat sellaisia, mitkä pitää itse kaivaa. Syy tähän on se, että elokuva on aivojumppaa. Itse sanoisin ohjeena, jos tuota elokuvaa katsoo, että ensisijaisesti keskittyy tarinoihin, koska ovat mielenkiintoisia. Uskon, että sen jälkeen tarinan pointti avautuu helpommin kuin yrittäisi koko elokuvan ajan selittää itselle, mitä on meneillään. Tiedän, ettei ohje ollut kovinkaan järkevä.

En tiedä, onko elokuvassa perinteistä yhtä juonta (vaan useampi juoni), kuin ennemminkin vain yritys selittää katsojille elämäntarkoitusta. Siinä on käytetty erilaisia teemoja, viety jopa ranskan vallankumous avaruuden tuolla puolella olevalle planeetalle, paitsi se on joillekin ihan maa, en tiedä sitten. Eräs elokuvakriitikko näki tarinassa, kuinka murhaaja kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Luulen myös sillä olevan merkitystä, kuka näyttelee missäkin tarinassa minkäkin roolin. Sen takia tuo syntymämerkki hieman sekoitti, koska se ei mielestäni ollut aina samalla näyttelijällä.

Näkyykö tässä kirjoituksessani, etten ymmärrä yhtään mitään, mistä puhun?
Puolustuksekseni sanoin aiemmin ja sanon sen nytkin, että se pitäisi nähdä uudelleen ja vielä tällä kertaa katsomiskerrastani on puoli vuotta aikaa, niin kaikkea ei voi muistaa.

Elokuvahan pohjautuu kirjaan, Pilvikartasto, jonka on kirjoittanut David Mitchell.

Vastasiko tämä yhtään kysymykseesi?

[MisseKissa]

En tajuu miks kirjotat kaiken noin pitkäks kun tossakin on noin 3/10 itse asijaa...


Vasta nyt kävit, miten se eeS oli viel esitykseSSä.

Mun mielestä Leijonasydämmen on tarkotus näyttää miten vitun tyhmiä jotkut ihmiset voi olla, miten asenteet vähemmistöjä kohtaat on perseestä ja minkälaista toimintaa Suomi-illuusion levittäminen tuo esille.

[Small]

Tiiän kirjasta, ja sen verran oon siitä kuullu, että siitä on mahdotonta tehä elokuva, mutta se on silti tehty Ehkä tuon valaistuksen jälkeen se elokuva ois just nyt parempi kattoa uudestaan, ja varmaan katonkin. Kyllä mä jotain muistan, että tietyllä tavalla ne liitty toisiinsa, oli sen verran pitkä leffa, että pitää ens kerralla panostaa siihen kattomiseen, jotta pysyy mukana.

[Saial]

Näemmä minä olen taas tämän aiheen parissa.

Kävin katsomassa The Butler -elokuvan.

Elokuva on siis Cecil Gainesista kertova historiallinen tositapahtumiin perustuva elokuva.
Cecil Gaines on alunperin lähtöisin etelävaltioissa sijaitsevasta puuvillaplantaasista ja päätyi erinäisten vaiheiden kautta Valkoisen talon hovimestariksi ollen siellä 8 presidentin verran, eli 34 vuotta.

Hieman pelotti mennä katsomaan elokuva, koska pelkäsin, etten ehkä pitäisi siitä. Alku yllätti minut jo hurjasti, sillä en osannut odottaa lainkaan, että esittelyssä mainitut "vaatimattomat olot" tarkoittivat niinkin rajuja lähtökohtia elämälle. Minua häiritsi hieman elokuvassa se, että koskaan ei selvinnyt, mitä päähenkilön äidille lopulta kävi, kun hän jäi kotitalonsa rappusille hyvin pysäyttävässä tilassa.

Elokuva oli kuitenkin siis hyvin mielenkiintoinen, sillä en ollut kuullut tuota historiapätkää nimenomaan mustien näkökulmasta, vaikkakin päähenkilö sanoi useasti, ettei seuraa politiikkaa, eikä hän ottanut kantaa asioihin, mikä oli hänen asemaa ajatellen fiksusti tehty. Vaikkakin esimerkiksi Martin Luther Kingin "ajanjakso" elokuvassa oli hyvin lyhyt, ei se mielestäni tarvinutkaan paisuttelua, sillä kyllähän jokainen tietää, mitä hän teki ja mitä hän sanoi. Mielenkiintoista oli se, että en tiennyt tapahtumista nimenomaan hänen kuolemansa jälkeen.

Elokuvassa on siis varsin laajasti käsitelty historiaa ajasta, jolloin mustan ihmisen valkoinen saattoi tappaa surutta kaupungilla ollessaan, aikaan jolloin Amerikan ensimmäinen musta persidentti pääsi virkaan. Elokuva oli hyvin tehty, se oli mielenkiintoinen ja näytti paljon sellaista, mitä ei tiennyt tai osannut edes kuvitella.

Suosittelen elokuvaa kyllä lämpimästi ihmisille, ainoastaan sen verran varoitan, että kerrontatyyli on ehkä hieman verkkainen, mutta se sopii mielestäni juuri päähenkilön asemaan ja tyyliin.
Pisteitä heruu  ½

[Saial]

Kävin elokuvissa, yllättäen. Olen käynyt tämän vuoden puolella varmaankin katsomassa jo 4-5 elokuvaa: Menneisyys (en sanoisi, että tuhlasin rahani sitä katsoessa, mutta ei ollut kovinkaan kummoinen, sai golden globe ehdokkuuden), Mafiaperhe (perushyvä elokuva, mistä tuli jotenkin lämminhenkinen olo kaikesta ammuskelusta huolimatta), Waltter Mittyn ihmeellinen maailma (Piti kirjoittaa arvostelu, oli päässäkin jo, mitä ja miten kirjoitan, mutta kun en sitä heti voinnut kirjoittaa, en enää muista, mitä piti sanoa.. taidan kirjoittaa sen vielä joskus) ja 12 years a slave (saatte nyt tästä arvostelun) ja Viimeinen rakkaus (koskettava tarina vaimonsa menettäneestä vanhuksesta, joka tutustuu nuoreen tanssinopettajaan, suosittelen, mikäli ei karsasta itkemistä elokuvan takia).

12 years a slave

Elokuva on tositapahtumiin perustuva kertomus mustasta viulistimiehestä, joka elää perheensä kanssa vapaana miehenä Pohjois-Amerikassa. Solomon Northup tutustuu kahteen sirkuspromoottoriin, kun hänen vaimonsa on lasten kanssa joka vuotisella matkallaan. Eräänä iltana sirkuspromoottorit juottavat ja huumaavat Solomonin ja myyvät hänet etelävaltioihin orjaksi. Solomonin ostaa alunperin varsin inhimmillisesti orjiaan kohteleva mylläri, jonka rakennusjohtaja ei jaa tilanomistajan näkemystä, miten mustia ihmisiä pitää kohdella. Erään tapahtuman jälkeen mylläri kokee joutuvansa myymään Solomonin uudelle omistajalle, jonka hän tietää jo valmiiksi olevan raaka. Näin Solomon löytää itsensä puuvillatilalta, missä huonoimmat kerääjät saavat päivän päätteeksi rangaistukset ja parhain kerääjä jopa sitäkin huonompaa kohtelua. Elokuvassa kuvataan ihmisten epätoivoa ja selviytymisyrityksiä hurjissa olosuhteissa, missä muiden pitää katsoa vaitonaisina ihmisten kärsimystä, sillä puuttuminen voi maksaa heidän hengen.


Osa katsojista koki elokuvan olevan niin hyvä, että taputtivat elokuvan loputtua. Itse en kuulunut tähän ryhmään, vaikka loppu olikin koskettava. Elokuva on paikoitellen hidastempoinen, mikä saattaa johtua siitä, että siinä on yritetty saavuttaa samaa poljentoa, minkä luulen olleen alkuperäisessä omaelämänkerrallisessa kirjassa, sillä se kirja oli kirjoitettu vuonna 1853. Elokuva oli varmasti nopeatempoisempi kuin kirja. En kiellä, etteikö elokuva ollut hyvin tehty ja näyttelijät olivat hyvinkin uskottavia omissa roolitöissään. Tiesin kyllä, että orjista kertova elokuva sisältää väkivaltaa ollakseen uskottava. Luin etukäteen, että tässä elokuvassa sitä on hyvin paljon. Mietin kykenenkö katsomaan tämän, mutta olin päättänyt katsovani tämänkin oscarehdokaselokuvan, jotta voin muodostaa paremmin mielipiteen ehdokaselokuvista.

Kuten jo mainitsin, elokuva on siis hyvin väkivaltainen ja hidastempoinen. Esimerkiksi elokuvassa kuvataan 5-10 minuuttia kohtausta (tai ainakin se tuntui noin pitkältä kohtaukselta), missä henkilö roikkuu hirttosilmukassa, varpaidensa varassa ja taistelee henkensä puolesta ja muut orjat vain jatkavat tekemisiään. Ainakin minulle tuli ajatus selväksi pienemmälläkin alleviivauksella. Väkisinkin tulee verrattua tätä elokuvaa The Butleriin, mikä alkaa myös orjuudesta, vaikka elokuvien aiheet ovat täysin erilaiset, eivätkä siksi varmasti ansaitse tulla verratuksi toisiinsa. Kuitenkin The Butlerissa hirttoasilmukassa roikkuvia ihmisiä kuvataan joitain sekuntteja ja katsojalle tuli selväksi ne olosuhteet, missä silloin oltiin. Elokuvan aihe on tärkeä ja on hyvä, että noitakin tarinoita historiasta kerrotaan sellaisena kuin ne olivat, sillä niitä elokuvia on vähän. Luulen kyllä, että kaikki se väkivallan määrä oli monen mielestä perusteltu, mutta itseni kaltaisille ihmisille se olisi ollut vain katsottavampi, mikäli sitä ei oltaisiin niin kovasti alleviivattu. Ehkä en vain kuulunut kohderyhmään. Jos ajatellaan tämän viimeisen vuoden aikana tehdyistä elokuvista, mitkä kertovat mustien historiasta jonkinlaista tarinaa, suosittelen enemmän The Butleria, sillä se on hieman laajempi.

En varmaan anna pisteissäni tämän elokuvan ansaitsemaa määrää, mutta ajattelen nyt siltä kannalta kuinka hyvin itse viihdyin elokuvateatterissa, eli:
½


Aion mennä katsomaan Oscar-ehdokkuuksia saanneista elokuvista ainakin Philomena, American Hustle ja Her, ehkä myös Dallas Buyers Clubin ja Nebraskan. Olen nähnyt siis jo Gravityn ja 12 Years a Slaven. Captain Phillips on jo myöhäistä nähdä ja The Wolf of Wallstreet ei aiheena kiinnosta.

Paras naispääosaehdokkaista olen nähnyt jo Cate Blanchettin ja Sanda Bullockin taidonnäytteet ja täytyy sanoa, että niitä on äärimmäisen vaikea verrata toisiinsa, enkä ainakaan itse osaisi sanoa, kumpi heistä sen mielummin ansaitsisi. Tässä sarjassa tulen todennäköisesti näkemään kaikki muut suoritukset, paitsi Meryl Streepin teosta (en tiedä siitä mitään, mutta otsikko ei oikein iske).

Millä perusteella te muuten yleensä valitsette elokuvat, mitä aiotte mennä katsomaan? Itseni kohdalla en osaa oikein vastata, sillä hämmästyin jokunen kuukausi sitten, kun näin teatterissa pahvisen mainoksen Monuments men:stä ja päätin jo silloin, että sen aion katsoa
Vain pelkkä "kansi" elokuvasta riitti.

[Saial]

Joo, kävin mä viime viikolla katsomassa Philomenan ja tällä viikolla Dallas buyers clubin. 

Philomena

Elokuva perustuu tositapahtumiin. On vuosi 1952 Irlannissa ja Philomena tulee raskaaksi, ollessaan vasta teini-ikäinen. Hänen isänsä hylkää Philomenan nunnaluostariin, koska siihen aikaan avioton raskaus on häpeä suvulle. Nunnaluostarissa on muitakin saman kohtalon kokeneita nuoria naisia ja he joutuvat tekemään kovasti töitä ruokansa eteen ja samalla he ovat luopuneet kaikista oikeuksistaan lapsiaan kohtaan. Nunnat myyvät lapsia järjestäen Amerikkoihin 1000 irlannin punnasta. 50 vuotta Philomena yrittää löytää lapsensa, kunnes hänen tytär puhuu asiasta eräälle lehtimiehelle (Martin), joka päättää ottaa jutun itselleen. Näin alkaa elokuvan tarina.

Elokuvan dialogi on uskottavaa ja hauskaa. Philomena ei ehkä ole ihan sivistyksen huipentuma, mutta on kuitenkin hyväsydäminen ja iloinen persoona. Martinin pieni kyynisyys tuo elokuvaan mukavan kontrastin Philomenan hyväsydämisyydelle. Odotin elokuvalta todella paljon, eikä se tosiaan pettänyt. Vaikka loppu olikin hieman raivostuttava ja olisi tehnyt mieli kuristaa joitakin ihmisiä, pidin elokuvasta todella paljon. Ymmärrän tosiaan, miksi elokuva on yksi Oscareita tavoitteleva teos. Judi Dench on aina loistava.

Pisteitä:  +

Dallas buyers club

Tämäkin elokuva perustuu tositapahtumiin. Eletään vuotta 1985, jolloin Hivistä ei tiedetty juurikaan mitään muuta kuin, että se tarttuu seksistä ja huumeneista, sekä tautiin kuolee hyvin varmasti, sekä Hiviä pidetään vain homojen tautina. Ron on sähkömies ja cowboy, joka harrastaa naisten kanssa suojaamatonta seksiä, sekä tykkää juhlia paljon. Jouduttuaan lääkäriin sähköiskun takia Ronille selviää, että hänellä on Aids ja hän tulee kuolemaan 30 päivän kuluessa. Aluksi hän kieltäytyy uskomasta sitä, kunnes eräs hänen ystävänsä saa ajattelemaan toisin ja hän alkaa ottaa selvää taudista. Samaan aikaan erästä uutta Hiv-lääkettä aletaan tutkia ihmiskokein ja Ron haluaa päästä mukaan ohjelmana, mutta koska häntä ei hyväksytä siihen, hän yrittää keinoja kaihtamatta löytää itselleen vaihtoehtoisen lääkityksen.

Luin jostain, että päähenkilö olisi vastenmielinen ja varauduin inhoamaan elokuvaa. Kuitenkin elokuva oli loistava, hauska, koskettava, mielenkiintoinen, vauhdikas, ovela ja ties mitä muuta. Kertoen yllättävästä ystävyydestä ja sen aikaisesta asenteista ja Hivin alkutaipaleesta. Rankkaan tämän elokuvan kyllä paremmaksi kuin Philomenan. Jared Leto ja Matthew McConaughey tekivät loistavat roolityöt. Suosittelen elokuvaa kaikille, vaikka tiedänkin, ettei tämä kaikkiin iske, sen aihevalinnan takia. Mutta jos voi laittaa ennakkoasenteen pois päästä ja vain antaa elokuvan tulla sellaisena kuin se on esitetty, saatatte yllättyä positiivisesti. Myös tämä elokuva on ansaitusti yksi Oscar ehdokkaista.

Pisteitä: ½

[MisseKissa]

Kirjoitetaanpa tännekin aiheeseen pitkästä aikaa. Elikkäs en oo joulun jälkeen käyny elokuvissa sillä tarjonta ei ole ollut mieleistä, mutta nytkun kattelin savonkinojen sivuja niin huhhuh rahaa tulee menemään jonkun verran! Tässä leffat mitkä tällä hetkellä siellä näkyvät ja aion mennä katsomaan

Noah, Huikopeli, Godzilla, X-men: Days of future past, Pahatar

Mut joo katoin myös muiden kaupunkien kinoja niin on kyllä niin helvetin ihanaa asua täällä tuppukaupungissa perkele kun ei tule mitään edes elokuvateattereihin. Oon ihmetellyt paljon miten Saial menee kattomaan niin monia, mutta nyt se selvis... katoin esim. Joensuun elokuvateatterin ohjelmiston niin siellä on varmaan 2-3x enemmän ensi-iltoja! No toisaalta ihan hyvä sillä jos asuisin vaikkapa siellä Joensuussa niin menisin kattomaan vielä 8 leffaa noiden lisäksi

[Velo]

Mä innostuin suunnattomasti tuost uudest X-men leffasta ja haluan iteki päästä näkee sen. Mitäny luin nii olis lie 2016 tulossa uutta Wolverineakin, kun vielä edellinenkin näkemättä...

[WäZ]

Lähin elokuvateatteri noin 35km pääs

[MisseKissa]

Lähin elokuvateatteri noin 35km pääs

Sama 

[Chess]

Plevna ei oo ees kaukana